Mitkä ovat kasvatuksen ja koulutuksen keskeiset haasteet muuttuvassa toimintaympäristössä?
Tulevatko alueelliset sosiaaliset erot kasvamaan Vantaalla,
pääkaupunkiseudulla, Suomessa? Jakautuuko väestö hyvä- ja huono-osaisiin?
Mitä tämä merkitsee koulutuksen kannalta?
Entä koulut ja oppilaitokset. Jakautuvatko ne hyvä- ja huonomaineisiin?
Tuleeko kouluista tuotantolaitoksia sitä mukaa, kun koulutuksen
taloudelliset tehokkuus- ja tuottavuusvaatimukset kasvavat?
Maailma muuttuu - onko mikään enää pysyvää?
Millaista tietoa kannattaa opettaa, kun osaamista joutuu päivittämään
yhä uudelleen ja uudelleen elämän aikana?
Mihin koululaitos oppilaita valmistaa? Tulisiko koulutuksen keskittyä
tuottamaan työelämässä tarvittavia ammatillisia valmiuksia?
Pitäisikö koulutuksen kytkeytyä tiiviimmin osaksi työelämää?
Mikä on koulujen ja oppilaitosten tehtävä ja rooli kasvattajana,
kun lapset ja nuoret oppivat monia tietoja ja taitoja arkielämässä,
koulumaailman ulkopuolisissa käytännöissä?
Pitäisikö jo peruskoulussa voida nykyistä paremmin valita,
mitä opiskelee, jotta kukin voisi keskittyä
oman tulevaisuutensa kannalta olennaisiin asioihin?
Pitäisikö ammatillisen koulutuksen opintovaatimuksista karsia
turhat rönsyt ja keskittyä työn kannalta olennaiseen,
jotta nuoret saataisiin nopeammin työelämään verotuloja kartuttamaan?
Miksi oppilaiden pitäisi raahautua kahdeksaksi kouluun tai miksi
tarvitsisi ylipäänsä poistua kotoa? Voisiko opetuksen hoitaa
virtuaalisesti etäopetuksena oppilaille jaettavien kannettavien tietokoneiden
ja langattomien verkkoyhteyksien välityksellä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kasvatus- ja koulutuspoliittisessa ohjelmassa olisi hyvä tulla esiin se näkökulma, että lapsi ei opi ainoastaan koulussa, vaan oppimista voi tapahtua ja tapahtuu kaiken aikaa muuallakin. Formaalin kouluopetuksen ja informaalin oppimisen välistä kynnystä pitäisi madaltaa viemällä koulu ulkopuolelle koulun rakenteiden ja toisaalta tuomalla ulkomaailma kouluun.
VastaaPoista